Karjalaiset juureni

Karjala-lehti 6.1.2011

Eeva-Kaisa ”Eve” Rouhiainen on syntynyt 1973 Jäminkipohjassa. Tietotekniikan filosofian lisensiaatti työskentelee kehityspäällikkönä Numerola Oy:ssä. Eeva-Kaisa on Vaajakoskelle juurtunut. Hän omaa ¾ karjalaista ja ¼ hämäläistä verta.

– Äitini äiti on lähtöisin Sortavalan maalaiskunnasta. Isäni vanhemmat Esko ”Eemeli’” ja Aino Rouhiainen olivat Kaukolasta, josta matkasivat evakkotiensä Panelian kautta Jäminkipohjaan. Isäni Kauko matkasi mukana evakkotaipaleella 6-vuotiaana. Isäni synnyintalo Tontin-tila Ala-Kaukolassa on edelleen hyvin säilyneenä ja asutettuna.

– Muut matkasivat mummolaan vierailulle, mutta minä asuin mummolassa. Siksi luonamme kävi paljon sukulaisia, jotka muistelivat evakkotaivaltaan ja elämää Kaukolassa. Ruovesi oli kaukolalaisten sijoituspaikka ja naapurustossa lähestulkoon kaikki olivat kokeneet evakkotaipaleen tavalla tai toisella. Itselleni on jäänyt mieleen yksittäisiä kertomuksia, mutta sen lisäksi tietynlainen kaipuun tunne taakse jääneestä elämästä.

– Muistoihin on jäänyt erityisesti kertomukset kiireisen lähdön vuoksi rajan taakse jääneistä tavaroista. Eräs harmittelun kohde oli mustakantinen vihko, joka sisälsi tiedot annetuista lainoista ja takauksista. Setäni Aulis kertoi tarinaa siitä, kuinka hän oli evakkoon lähtiessä käynyt piilottamassa lelunsa Tontin-tilan ullakolle sahanpurujen joukkoon.

-Varsinaisia sotajuttuja tai kertomuksia taisteluista ei meidän lasten kuullen kerrottu. Enemmänkin kertomuksia siitä, kuinka lomien aikana käytiin tapaamassa kihlattuja pitkienkin matkojen takaa. Jotkut kertomukset ei vaan olleet tarkoitettu lasten korviin.

– Ruoan hankkiminen metsästämällä, marjastamalla ja kalastamalla olivat arkipäivää ja sen huomasi myös kertomuksissa ja muistoissa. Kalajutut ja kertomukset jänismetsästä taisivat olla niitä poikien juttuja, josta riitti jutun juurta isäni ja setieni kesken. Oppi ei jäänyt rajan taakse. Lapsuudessani joka lauantai paistettiin karjalanpiirakoita ja leivinuunin jälkilämpöön laitettiin isän metsästämällä hankittu hirvipaisti. Haukikeittoa oli usein pöydässä.

– Minulle karjalaisuus on eloisaa luonnetta ja talkoohenkeä. Karjalaa ei voi palauttaa. Se aito oikea Karjala on olemassa vain muistoissa sekä museoituna esineisiin ja kirjoituksiin. Luovutetun Karjalan arvokkain omaisuus, eli ihmiset ja heidän luonne ja osaaminen tuotiin nykyisen Suomen puolelle evakkojen toimesta. Tämä pääoma on jo kasvanut korkoa koron päälle.

Haluatko sinä kertoa karjalaisista juuristasi? Tällä palstalla nuoret kertovat mitä vanhemmat ja isovanhemmat ovat Karjalasta ja karjalaisuudesta kertoneet. Lähetä viesti paula.kiviluoma [at] karjala-lehti.fi

Leave a Reply

Your email address will not be published.

Olethan oikea ihminen? Pieni pähkinä purtavaksi ennen lähetystä: *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.