Pieni tyttö asettelee silmät säihkyen pehmoleluja pärekoriin. Kori täyttyy ja kaikki ei siihen mahdu. Ison kassillisen nostan joulupadan taakse. Kysyn tytöltä, jättikö yhtään lelua itselle. “Kyllä jätin”, tyttö vastaa hymyillen. “Sohvan täydeltä”, äiti kuiskaa selän takaa.
Nuori mies kävelee kiireisen näköisesti ohi. Katson silmiin ja isken silmää, flirttaillen. Ulko-ovelta hän kääntyy ja taittelee setelin joulupataan. “Kiitos, hyvää joulua”. Hymy. Ähäkutti. Onnistuimpas.
Ystävä juoksee ohi kerran. Ja melkein toisenkin. Hihkaisen nimeltä ja hän pysähtyy. Kädet ihan tärisee, kiire on kova. Lahjat ostamatta. Töitäkin tehnyt ihan viimeisille tunneille asti. Vastaan: “Olen saanut rauhassa istuskella omissa ajatuksissa padan äärellä ja vain katsella muiden hyörinää”. Ystävä huokaisee. “Ehkä minäkin. Ensi vuonna”.
Tänä vuonna lahjoitin joulukortteihin ja lahjoihin varatut rahat Joulupata-keräykseen.
Hyvää joulua.