Artikkeli Keski-Suomen Maanpuolustaja -lehdessä 19.12.2013
Matkalla kokoukseen:
– Mitä liittoja siellä liittokokouksessa oikein on?
Tarkistus nettisivuilta.
– Reserviläiset, Reserviupseerit, Naisten liitto, Urheiluliitto ja Killat.
– Miten liitot eroaa toisistaan?
– No reserviläiset tykkää ampua. Upseerit myös, mutta niillä on isommat aseet. Niinkuin tankit. Naiset hoitaa sota-aikana muonituksen ja muun tarpeellisen. Urheilijat? Ne varmaan juoksee.
– Entäs Kilta?
Kukaan ei tiennyt.
– Siis onko Kiltalaiset vielä palveluksessa, vai onko nekin jo pois potkittuja?
Asia jäi selvitettäväksi.
Kohtaaminen Oulussa:
– Tervetuloa Terwasoutuun, Maanpuolustusnaisten Liiton ilmoittautumispiste on oikealla.
– Kiitos. Missä on Reserviläisliiton ilmoittautumispiste?
– Eh…, jossain tuolla takana.
Lähden kävelemään “tuonne taakse”. Tervetulotoivotuksen toivottaja hihkaisee vielä perään:
– Maanpuolustusnaisten Liiton ilmoittautumispiste siis on tuolla oikealla.
Hymyilen ja sanon:
– Kiitos
Ja jään miettimään, mahtaako Reserviläisliiton liittokokouksessa olla montaa naista.
Pohdintaa liittokokouksessa:
Liittokokous alkaa. Viereisessä huoneessa kokoontuu toinen liittokokous ja tilojen äänet sekoittuu toisiinsa.
– Kuuluuko ilman mikrofonia?
– Ei kuulu, yleisö vastaa.
Mikrofoni särkee ääntä. Otetaan pois käytöstä. Sovitaan niin, että ääni kuuluu.
– Onko teille jaettu työjärjestystä, viereisessä pöydässä istuva kokousedustaja kysyy hiljaisella äänellä.
– Ei ole, kuiskaan takaisin.
Puheenjohtaja luettelee vuoden 2014 painopistealueet:
– Tiedotus, edunvalvonta ja reservin laajan ampumatoiminnan ylläpito.
– Ne todella tykkää ampua, mietin mielessäni.
Hallituksen naisehdokkaista saadaan aikaiseksi äänestys.
– Äänestyslappuun yksi, kaksi tai maksimissaan kolme nimeä, puheenjohtaja kertaa. Epäselvyyksiä äänestysmenettelystä. Ääntenlaskija hukassa. Mikrofoni ei edelleenkään kuulu.
– Normiliittari, samaa sähläystä kuin muuallakin, vastaan kokouksen jälkeen kysyjälle kokoustunnelmista.
Sivusta kuultua:
Kirkonmenojen jälkeen lippukulkueeseen osallistuneet vertailevat marssikokemustaan:
– Melkein kalautin edellä kävelevää lipputangolla päähän kun liukastuin.
– Edessä kävelevä meni osan matkan sivuluisua, kun kengät ei pitäneet.
– Marssin tahti oli ihmeellinen, ihan kuin sambaa tanssisi.
Kuuntelen ihmeissäni. Näin sivusta katsoen näytti todella sotilaalliselta ja arvokkaalta.
Puheita maanpuolustusjuhlassa:
– Uskottava puolustus voidaan rakentaa vain yleisellä asevelvollisuudella.
Edessä istuva peukutti.
– Puolustusvoimien rahoituksen epätasapaino vaatii vakavaa keskustelua ja toimenpiteitä.
Edessä istuva ei reagoinut.
– Maanpuolustus on koko kansan asia. Itsenäisyys on meidän kaikkien turva.
Peukku nousi taas pystyyn.
Nauratti. Ei jäänyt epäselväksi, mikä kommenteista oli puolustusministerin suusta.
Tiivistelmä kotimatkalla:
– Täh?
– Taidat olla omissa ajatuksissasi. Siis kysyin, että saitko irti jotain tästä viikonlopusta?
– No joo. Ainakin uusia tuttavuuksia. Ihan hauskaa oli.
Ajatukset harhailee, mietin laittaisinko saunan päälle kun pääsee kotiin.
Eeva-Kaisa Rouhiainen
Kirjoittaja on Tikkakosken reserviläisten jäsen, nainen, ei ole käynyt armeijaa ja ensimmäistä kertaa reserviläisten liittokokouksessa.