Kulunut kevät on ollut politiikan näkökulmasta mitä mahtavin. On ollut vauhtia, mutta ilman vaarallisia tilanteita. Olen saanut olla ilokseni mukana tapahtumissa ja kokea monta onnistumisen tunnetta tämän kevään aikana.
Henna Eurooppaan
Henna Virkkunen lähti eurovaaliehdokkaaksi tammikuussa ja siitä se oikeastaan sitten lähti. Toimin Hennan apuna Keski-Suomen aluevastaavana yhdessä Pauli Partasen kanssa.
Kampanjan myötä sain kiertää Keski-Suomen kuntia aktiivisesti Hennan ja myös muiden eurovaaliehdokkaiden kanssa. Samalla kunnallisjärjestön puheenjohtajan roolissa sain pitää tohinaa päällä Jyväskylän suunnassa. Kävelykadulla oli teltta lähes joka päivä toukokuun ajan – oli siinä tekemistä.
Olin osaltani mukana myös valtakunnallisessa kampanjassa, toteutin mm. Hennan www-sivut. Olin myös mukana materiaalien jakamisessa maakuntiin, varainkeruutapahtumassa ja koordinoimassa monia oheistapahtumia, mm. Hennan vaalijuhlia Forumissa. Paljon tuli taas opittua, monta kokemusta rikkaampana.
Työ palkittiin. 25.5 saimme juhlia Hennan pääsyä europarlamentaarikoksi. Kirjoitin tästä blogin kunnallisjärjestön sivustolle, se on luettavissa täältä.
Onnea vielä kerran Henna. Tämän olet todellakin ansainnut. Taputan myös samalla itseäni olkapäälle.
Kokoomuksen puheenjohtajan vaihto
Olin Kokoomuksen eurovaalitapahtumassa Helsingissä 5.4, kun Jyrki Katainen ilmoitti luopuvansa puheenjohtajan paikasta. Tilanne oli sähköinen ja hieman asiaa pohdittuani pidin asiaa positiivisena. Kirjoitinkin vielä samana iltana FB-statukseksi: “Tunnen eläväni nopeatempoista romaania ja kulkevani käänteiden läpi odottaen mitä tuleman pitää. Ei malta lopettaa, vaan haluaa lukea heti seuraavan kappaleen. Ja tänään lukijat jäivät henkeä haukkoen odottamaan seuraavaa lukua. Cliffhanger. Käänne. Mahtava muutoksien kevät.“
Vähän aikaa saimme jännittää sitä, ketkä lopulta lähtevät kisaan mukaan. Toiveissa oli, että ehdokkaita olisi enemmän kuin yksi, että saamme tehtyä aidon valinnan. Ja toive toteutui, saimme kolme huippuehdokasta heittäytymään mukaan kisaan.
Kun Paula Risikko ilmoittautui kisaan mukaan, oli selvää että olen hänen tukenaan. Paula on rehellinen pohjalainen, joka sanoo, mitä tekee ja tekee kanssa.
Kaikki kolme puheenjohtajaehdokasta kävivät Keski-Suomessa ennen puoluekokousta ja kävin kaikkien tilaisuudessa tasapuolisesti.
Kampanja oli aivan käsittämätön hyvähenkinen loppuun asti, varsinkin verrattuna SDP:n vastaavaan kahtiajakautuneeseen puheenjohtajan vaihtoon. Kampanjan ansiosta saimme loppukevään ajan seurata aktiivista puheenjohtajakanditaattien kiertelyä myös medista ja saimme monta Kokoomukselle tärkeää asiaa nostettua otsikoihin.
Kenttäväki pystyi tekemään valintansa aidosti ilman käsien sitomista jonkun ehdokkaan taakse. Lopputulos oli erittäin hyvä. Paula pärjäsi hyvin ja osoitti nyt laajasti sen, että hän ei ole vain SoTe-asiantuntija, vaan laajan tietomäärän omaava laaja-alainen ministeri. Jannea en tuntenut aiemmin oikeastaan mitenkään ja hänen osaamisensa ja esiintymisensä puoluekokouksessa teki positiivisen vaikutuksen. Mutta voittaja oli selkeä. Alex otti johtajuuden heti käsiinsä mini/semihallitusneuvotteluissa ja osoitti myös yllätyksellisyyttä ministerivalinnoissa.
Olen täysillä Alexin takana, kuten kokoomuksen kenttäväki kokonaisuudessaan. Kukaan ei polttanut puoluekirjaansa. Alexin sanoin – nyt ei mennä oikealle tai vasemmalle; nyt mennään eteenpäin.
Keskisuomalaisen jutut puoluekokouksesta omalta oasltani löytyvät täältä.
Puoluevaltuusto
Sain luottamuksen puoluekokouksessa ja minut valittiin puoluevaltuuston jäseneksi. Pesti on erittäin mielenkiintoinen ja mielenkiintoiseksi sen teki myös se, että kokouskutsu tuli heti puoluekokouksesta seuraavana päivänä. Agendalla päättäminen hallitusvastuusta ja ministerikierto. Kokous oli maanantaina 23.6 eduskunnassa ja tunnelma oli kihelmöivä. Vaikka nimet olivatkin vuotaneet jo ennakkoon lehtiin, niin se ei päätöksenteon tärkeyttä vähentänyt.
Petteri Orpon ja Lenita Toivakan valinnat olivat arvattavia, mutta Paula Risikon salkunvaihto oli positiivinen yllätys. Paula osoitti puheenjohtajakampanjan aikana laajan osaamisensa ja työ palkittiin uusilla haasteilla.
Laura Räty oli hieno veto sosiaali- ja terveysministeriksi. Hän on luotsannut kaksi kautta puoluevaltuustoa ja vaikka ei eduskuntaan muutaman äänen takia päässytkään – hän on rautainen ammattilainen. Helsingin sote-asioista päättävänä apulaispormestarina hän on asiantuntija.
Alexin tiimi on kasassa.
Mitäs jatkossa…
Luuletteko että tämä tähän jää? No ei. Eri puolilla Suomea tehdään parasta aikaa päätöksiä eduskuntavaaliehdokkaista ja aloitellaan kampanjointia ensi kevättä ajatellen. Vauhtikevät muuttuu vauhtivuodeksi. Mutta ensin kesäloma väliin, eikös niin?