Vappumarssi muutaman vuoden takaa.
Prideviikon jälkimainingeissa on kirjoitettu hienoja vertauskuvallisia kirjoituksia vapun ja Priden välisestä yhteydestä. Kirjoituksien yhteyteen on laitettu kuvia aiempien vuosikymmenien vappumarsseista ja viikonlopun Pridekulkueesta. Pohdittu, miten aiemmin vappu yhdisti työväen aatteen punalippujen alle ja miten Pride – erityisesti siihen liitetty kulkue – on tämän päivän puoluepoliittisesti sitoutumaton liike tasa-arvon puolesta.
Olen eri mieltä. Pride ei ole puoluepoliittisesti sitoutumaton. Se on mitä suurimmassa määrin sitoutunut, mutta moneen puolueeseen. Ja se minusta hienointa onkin.
Vielä muutama vuosi sitten oli muutama rohkea kansanedustaja, jotka kulkivat Priden eturintamassa ja antoivat nimensä suojelijaksi. Nyt niitä on monta. Suojelijan titteli on lähes kilpailtu kunniamaininta.
Kansalaisaloite sukupuolineutraalista avioliittolaista tulee isoon saliin syksyllä. En tiedä miten käy. Ehkä jollakin on tehtynä tukkimiehenkirjanpito kansanedustajien kannoista. Ainakin oman puolueeni edustajien kanta on jakautunut tässä asiassa. Kantaansa vielä miettivien mielipiteisiin pyritään vaikuttamaan kesän ja alkusyksyn aikana monin eri tavoin.
Olen iloinen siitä, että Pride on tämän päivän puoluepoliittisesti sitoutunut liike tasa-arvon puolesta. Siis ei mitään vastaan, vaan jonkun puolesta.