Kirjoitus Wessmanniin 24.2.2016
Suomalaisten onni on asua tuhansien järvien rannoilla ja sen ansiosta kalaa on tarjolla ruokapöydässä useana päivänä viikossa. Aiemmin tartuttiin kesäisin veneen airoihin ja koettiin verkkoja tai katiskoja. Talvella verkkoja nostettiin hyisistä avannoista. Tänä päivänä kalatiskit notkuvat tarjontaa ja työlääksi koettu talvikalastus on harventunut.
Hyinen harrastus
Vaajakoskelaiset Juhani ja Tuula Etelälahti ovat harrastaneet talvikalastusta jo yli 30 vuotta. Tänä aikana talvikalastusta harrastavien määrä ensin lisääntyi, mutta viime vuosina ei lähimailla ole näkynyt muita verkolla saalistajia.
Tavanomaisia talviverkoilla pyydettäviä kaloja ovat mateen lisäksi hauki, kuha ja ahven. Joskus voi vesistöstä riippuen verkkoon osua taimen tai siika. Pieniä lahnoja saattaa nousta kiusaksi saakka.
– Harrastus on melko vaativa nykyajan valmisretki, -seikkailu, -erä, -pilkki, -kalastus yms. valmispalveluita käyttävälle, ”vaativalle” asiakkaalle, Juhani Etelälahti sanoo.
– Pitää rähjätä kylmässä jäällä lumessa ja tuiskussa. Verkot on koettava säännöllisesti, kalat on selvitettävä verkosta, perattava ja itse valmistettavakin. Silloin tällöin verkot pitää laittaa uudestaan jään alle mitä erilaisimmista syistä: verkkonarut katkeavat, verkot tarttuvat pohjaan tai jäätyvät, solmut irtoilevat yms. Vaaditaan siis arktista sitkeyttä ja sisua. Näyttää siltä, että Suomessa talvikalastus verkoilla on vähenevää toimintaa
Verkonlaiton mysteeri
Aiemmin verkot vedettiin paikalleen pitkien riukujen avulla. Nykyään käytetty menetelmä on jään alla kulkeva kirkasvärinen uittolauta, joka näkyy jään läpi. Paras hetki verkkojen laittoon on ohuen ja kirkkaan jään aika näkyvyyden takia. Jos lunta on jo jään päällä tai näkyvyys muuten huono, uittolauttaan kiinnitetty teräväkärkinen teräsjousi pitää ääntä, jonka avulla lautan reitti paikallistuu. Laudan mukana kulkevan narun ja teräspiikin avulla lautaa nytkytellään eteenpäin.
Lauta ujutetaan jään alle lähtöavannosta ja nostetaan ylös toisesta avannosta sopivan matkan päästä. Näin saadaan jään alle naru ja sen avulla verkko levitetään avantojen välille. Tärkeää on, että avantojen välissä syvyyttä on riittävästi, jotta verkon yläpaula ei jäädy kiinni.
Vaikka verkon lasku on joskus työlästä, ei kokemista tarvitse tehdä päivittäin. Vedet ovat kylmiä, korkeintaan 4 asteisia ja kala säilyy pitkään hengissä.
Luvanvaraista toimintaa
Vuoden 2016 alussa astui voimaan uusi kalastuslaki ja -asetus joiden myötä tuli muutoksia tarvitsemiisi kalastuslupiin. Suurimpana muutoksena on kalastuksenhoitomaksun ja läänikohtaisen viehekalastusmaksun yhdistyminen valtakunnalliseksi kalastonhoitomaksuksi. 18-64 -vuotiaat tarvitsevat aina kalastonhoitomaksun lisäksi erillisen kalastusluvan verkkokalastukseen kalaveden omistajalta. Verkkojen lukumäärää ja silmäkokoa säädellään kalastuskuntien toimesta, jotka hallitsevat kalastusoikeuksia sekä valvovat kalastusta.
Eeva-Kaisa Rouhiainen, joka kävi kokemassa 30 vuoden tauon jälkeen talvikalastusta.